maanantai 26. toukokuuta 2014

Kesäsuunnitelmia

Nyt kun kesä on jo alussa, on hyvä aika kirjata kesäsuunnitelmia ylös.

Pomon kanssa me aiotaan ainakin...

  • käydä uimassa
  • käydä pitkillä metsälenkeillä
  • mökkeillä
  • matkustaa busseilla
  • käydä uusissa, erilaisissa paikoissa
  • hankkia vihdoinkin ne rokotukset!! (jos eläinlääkäri katsoo asian mahdolliseksi)
  • jos rokotukset saadaan, niin käydä koirakavereiden kanssa lenkeillä...
  • ...ja tavata uusiakin koirakavereita :)
Omenapuut kukkivat!
Olisi tosiaan älyttömän hyvä saada ne rokotukset kuntoon, mutta sitä ennen täytyy varmaankin tarkastaa maksan ja munuaisten tilanne, lääkeaineet ja muut kuitenkin rasittavat niitä aina jonkin verran. Rokotukset taas mahdollistaisivat hirveästi muita asioita, kuten muiden koirien tapaamisen ja sitä kautta sosiaalisten taitojen paranemisen. Jos saan isäni varaamaan sen eläinlääkäriajan, niin eiköhän asia hoidu, jopa melko pian! :)

Meidän suunnitelmiin kuului paljon aikas perusjuttuja, mutta mun mielestä juuri perusjutut ovat usein niitä tärkeimpiä. Mulla ei ole itselleni vielä juuri mitään erikoisia suunnitelmia, pääasiassa jotain pyöräreissuja ja eväsretkiä varmaan. Linnanmäelle on tosin pakko päästä, se on meillä tietynlainen kesätraditio, joka on aina tehtävä :D Lisäksi aiotaan toki löhöillä ja rentoutua kunnolla!

Jos te olette tehneet postauksiakesäsuunnitelmistanne, niin linkkailkaa niitä kommentteihin, kiitos! :)

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Pientä tottelemattomuutta

Tässä muutama päivä sitten olimme lähdössä viemään Pomoa iltalenkille äitini kanssa. Ajoimme pururadalle ja pysähdyimme, kun 'parkkialueelle' ajoi toinenkin auto, josta hyppäsivät ulos Pomon kaveri Mörkö-flatti ja tämän omistaja. Koska Pomoa ei saa päästää rokotuksettomuuden takia riehumaan toisten koirien kanssa, sovimme, että Mörkö omistajineen menee edeltä ja me tulemme jonkin ajan päästä perästä päin. Tässä vaiheessa Pomo, joka yhä odotti auton takaluukussa, tuskin huomasi Mörköä.


Lähdimme jonkin ajan kuluttua itsekin kiertämään pururataa. Pomo meni aluksi hirveän nätisti, nuuski Mörkön jälkiä, mutta kuunteli kuitenkin koko ajan käskyjä. Yhtäkkiä se kuitenkin pysähtyi, kääntyi katsomaan meitä ja lähti juoksemaan pururataa pitkin ihan väärään suuntaan. Kutsuimme sitä, ei mitään reaktiota. Vihelsimme, ei mitään reaktiota vieläkään. Kun Pomo katosi näkyvistä välittämättä meistä tippaakaan, lähdin juoksemaan sen perään. Mun kunto on jostain syystä huonontunut aika paljon, joten henki kurkussa juokseminen koiran perässä ei ollut mitään hupia mulle... Eikä kyllä olisi ollut, vaikka mulla olisi paljon parempikin kunto!


Kun lopulta näin taas Pomon, se seisoi parinkymmenen metrin päässä Mörköstä ja tämän omistajasta, katsoi näitä ja heilutti häntäänsä. Sitten se vilkaisi taakseen ja näki mut. Mä yritin tietenkin kutsua sitä vielä kerran luokseni, mutta kutsun kuullessaan se vain käänsi päänsä takaisin Mörköä kohti ja kipitti iloisesti tämän luo. Siinä vaiheessa mua otti kyllä päähän jo aika paljon! Kaiken huipuksi Pomon remmi oli jäänyt äidille, joten jouduin kiskomaan Pomon valjaista pois Mörkön luota, kaikki käskyt kaikuivat nimittäin kuuroille korville. Se lenkki loppuikin sen jälkeen aika lyhyeen!

Nyt kun mä mietin tota tilannetta, niin kyllähän mä sen ymmärrän, ettei Pomo voinut vastustaa mahdollisuutta leikkihetkeen kaverinsa kanssa pitkästä aikaa. Samaan aikaan mua kuitenkin ärsyttää, ettei se välittänyt yhtään, siis oikeasti yhtään mun käskyistä. Taitaa olla peruskoulutuksen päivitys paikallaan...

Onko teillä ollut ikinä tuollaista tilannetta koiran kanssa?

perjantai 23. toukokuuta 2014

Kotona taas

Tulin iltapäivällä kotiin leirikoulusta, joka oli tällä kertaa Tampereen lähellä Ylöjärvellä. Oli kyllä tosi kivaa! Ensimmäinen päivä kului lähinnä bussissa istuessa ja Helvetinkolussa, joka on kansallispuisto Ruovedellä. Kansallispuistossa oli ihan mukavaa, eikä siellä ollut onneksi niin paljon hyttysiä kuin olin kuvitellut etukäteen!
Toinen päivä vietettiin Särkänniemessä. Laitteet olivat hauskoja, ainakin ne, joissa itse kävin! Kaikista hurjimpiin (kröhöm, siis juuri mihinkään hurjaan) en kuitenkaan uskaltanut mennä. Illemmalla lähdimme vielä kaverin kanssa soutureissulle, leirikeskus sijaitsi nimittäin aivan Näsijärven rannassa. Hyvin se meni, vaikkei kumpikaan meistä ollut ennen käyttänyt soutuvenettä (ja luokanvalvoja otti meistä valmiiksi jäähyväiskuvan, "jos jotain käy" :D).
Tänään, eli viimeisenä päivänä lähinnä vietettiin aikaa ulkona (=soudeltiin!) ja siivottiin huoneet. Niin, ja tietenkin syötiin vähän väliä, kuten leirikeskuksissa on tapana! Kokonaisuudessaan hirveän kivat kolme päivää :)


Pomo oli tietenkin ihan onnessaan kun mä tulin kotiin! Se sai jättimäiset hepulit, juoksi vaan ympäriinsä ja kävi vähän väliä pusuttelemassa mua. Nyt Pomo onkin seurannut mua koko illan kuin hai laivaa, silläkin taisi olla ikävä mua ;)

Viikonloppuna tulee vähän kuvarikkaampaa postausta, näkemiin siihen asti!

perjantai 16. toukokuuta 2014

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain ♥

Seitsemän vuotta sitten Kirkkonummella syntyi kuuden pennun springeripentue: neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Kuusi suloista, valloittavaa pikkuotusta, joista yksi sai kodin meidän luotamme.

Ihan pikkuisina ruokailemassa :3
Tuntuu tosi oudolta, että siitä on jo niin monta vuotta! Toisaalta tuntuu, että Pomo olisi vasta parivuotias, se on vielä niin nuorekas. Toisaalta taas siltä, että se olisi ollut meillä aina, seitsemän vuotta on kuitenkin kamalan pitkä aika - varsinkin koiran mittapuulla. Seitsemän vuotta iloa, rakkautta ja onnistumisia, mutta välillä myös hermostumisia ja huolestumisia. Pääasiassa kuitenkin positiivisia asioita. Toivon ihan hirveästi, että vietämme vähintään seuraavatkin seitsemän vuotta tuon koiran kanssa, se on mulle nimittäin ihan älyttömän tärkeä.


Pomo, sä olet ihana. Mä rakastan sua ♥

lauantai 10. toukokuuta 2014

Eikö nyt pitäisi olla kevät?

Kappas vain, nyt on jo toukokuu, ja Pomon synttärit lähestyvät kovaa vauhtia. Tuntuu, että vastahan se tuli meille! Ja pian se on jo 7... Mun piti ihan laskea Poon ikä pariin kertaan etten kirjoittaisi sitä tähän väärin, musta nimittäin tuntuu, että se täyttäisi vasta 5 tai 6. Ihan yhtä reipas ja riehakas se kuitenkin on kuin ennenkin!


Huhtikuun häipyessä häipyivät ainakin täältä myös ihanat, aurinkoiset kevätpäivät. Viimeisen viikon ajan aurinko on pysytellyt pääosin piilossa pilvien takana, on vain tuullut ja satanut - välillä jopa rakeita! Mun puolesta kevät voisi tulla jo takaisin, eihän tuolla kylmässä ja rumassa säässä edes tee mieli ulkoilla. Ei edes Pomon, se nimittäin vilkuilee mua usein sadelenkeillä ainakin ensimmäisen viisi minuuttia syyttävästi ja yrittää kääntyä takaisin kotia kohti.

Tällaisia säitä odotellessa!
Ensi viikolla meidän olisi tarkoitus käväistä eläinlääkärissä tsekkaamassa tämänhetkiset veri- ja munuaisarvot ynnä muut sellaiset, jos vain saadaan aika. Mä haluan tällä kertaa ehdottomasti mukaan, viis jostain koulusta! Eikä parin tunnin poissaolo edes tässä vaiheessa ketään haittaa, eihän me kuitenkaan opiskella enää juuri mitään. Ensi viikolla meillä on viimeiset kaksi koetta, + mulla niiden lisäksi vielä saksan koe. Matikan oletan menevän ihan hyvin, kemiankin ehkä jos luen kunnolla, mutta saksa... No, jos menee liian huonosti, niin sen voi ottaa todistukseen onneksi vain suoritettu-merkintänä!