torstai 24. huhtikuuta 2014

Aurinko paistaa ja linnut laulaa..

 ..Taitaa tulla kesä! Keväisen sään kunniaksi me suunnattiin taas Pomon kanssa koulupäivän jälkeen metsään. Siili otettiin tottakai taas mukaan, kamera samoin. (Ainakin ensimmäinen kuva on silti vanha, mutta ei se mitään, kun sopii tähän postaukseen niin hyvin.) Ulkona oli suorastaan hiostavan kuuma, ei olisi todellakaan pitänyt ottaa edes tuulitakkia mukaan! Vettä sen sijaan olisi kannattanut olla mukana, meille kummallekin tuli aikamoinen jano. Pomo sentään löysi pari kivaa lätäkköä joista juoda (kielloista huolimatta..), itse en kuitenkaan viitsinyt tehdä samoin!




Slurps slurps!


Tuosta viimeisestä kuvasta pidän erityisesti, vaikkei sen laatu mikään parhain olekaan. Tärkeintä siinä on kuitenkin Pomon suloisen hölmö, mutta iloinen ilme, kun se on juuri hölkötellyt siili suussaan luokseni! Aina kun Pomolla on jokin lelu suussaan ja mä kutsun sitä, se juoksee huimaa vauhtia mua kohti - ja suoraan ohi. Parin metrin päässä se sitten alkaa jarruttamaa ja kipittää lopulta tyytyväisen näköisenä mun luokse, selkeästi kehuja odottaen. Pieni höpsö, nouto -ja luoksetulotreeni voisi olla paikallaan!

Ps. Kiitokset kahdelle uudelle lukijalle! :)

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Otsikko.

Eilen iltapäivällä oli aivan ihana sää, joten lähdimme Pomon kanssa heti koulusta kotiuduttuani metsään. Mukaan otettiin siili ja kamera, jossa oli tällä kertaa jopa akkua jäljellä! Kuvia tuli siis otettua jonkun verran, tässä näette osan niistä.




Siili on kyllä ehdottomasti Pomon paras kaveri metsälenkeillä (jos koirakavereiden seura ei ole saatavilla), Pomohan tulee suorastaan hulluksi onnesta saadessaan riehua vinkuvan ystävänsä kanssa vapaana, metsässä ja niin paljon kuin ikinä vain tekee mieli! Tälläkin kertaa se alkoi juosta siili suussaan pää kolmantena viidentenä jalkana jo parin heiton jälkeen. Juoksemista ja riemuloikkia säesti totta kai lähes tauoton siilin vingutus, joka jatkui aina tielle asti. Siellä jouduin ottamaan Pomon takaisin remmiin, sillä ohi pyöräili joitain pikkulapsia, joista Poo vaikutti hyvin kiinnostuneelta.



Lenkki sujui kyllä kokonaisuudessaan superkivasti! Ja kun edellisellä käyntikerralla samassa metsässä oli ollut vielä paikoitellen kaiken maailman lumimöykkyjä, niin tällä kertaa koko metsä oli jo aivan lumeton... Ja muutenkin ainakin kymmenen kertaa keväisemmän näköinen!

Ps. Pieni hiljaisuus johtu ah niin ihanista kokeista... Mulla oli nimittäin tällä viikolla neljä koetta, joista kaksi oli kaiken kukkuraksi valtakunnallisia. No, nyt niistäkin on selvitty, ensi viikolla (ja sitä seuraavilla kolmella tai neljällä viikolla) onkin suureksi onnekseni vain kaksi koetta!


maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kännykkäkuvia part. 1

Ah ihanaa, onnistuin vihdoinkin siirtämään puhelimestani kuvia tietokoneelle! Tässä tulee siis hieman kännykän kuvasaldoa, olkaa hyvät ;)

Ihan väsy... Tässä vaiheessa etenkin Pomon polvet olivat vielä nivelnestenäytteiden
jäljiltä kaljut,  kuten kuvasta saattaa joku tarkkasilmäinen huomata.

Voi mikä ilme!

Ehkä Pomon eniten suosimin nukkumisasento

Aika vanha kuva, tämä on varmaan loka- tai marraskuulta. Hiukkasen kiiltää tuo silmä kuvassa!

Jaahas, Pomo söi remmiään, eikä hölmö omistaja tehnyt asialle muuta kuin otti siitä kuvan >:)

Tui tui :3

Hämmentynyt katse eteisen suuntaan, "tuleeko joku?"
 Osa näistä kuvista on tosi vanhoja, jopa viime syksyltä. On mulla kyllä muutama talvikuvakin puhelimessa, mutta säästetään ne toiseen kertaan! Ihan viime aikoina otettuja kuvia en voinut laittaa, koska mulla ei ole sellaisia puhelimessa. Puhelimen kamerassa on ilmeisesti jotain häikkää, pitää käydä näyttämässä sitä tässä lähiaikoina jossain...


lauantai 5. huhtikuuta 2014

Strutsileikkejä ja kipeänä

 Pomolla on uusi rakkauden kohde, pehmostrutsi. Se sai strutsinsa oikeastaan jo jouluna, mutta aluksi se ei ollut aivan niin innoissaan siitä, enemmänkin vähän hämmentyneen oloinen. Nyt strutsista on kuitenkin tullut Poon uusi suosikki, se on kivunnut vinkupossun ja -siilinkin tasolle ja melkein ylikin!


Pomon strutsileikkejä on kyllä erittäin hauska seurata. Se heittelee strutsiaan ympäriinsä, ravistelee sitä, hyppii ja haukkuu sille. Lisäksi se ottaa riehumisspurtteja ympäriinsä, juoksee kuin hullu ja pysähtyy välillä kierimään maahan strutsi suussaan. Tästä leikkimisestä kuuluu yleensä ihan kamala meteli, mutta onneksi me asutaan omakotitalossa, jossa muiden ihmisten ei tarvitse kuunnella meidän riehumista!

Kamala valotus, anteeksi!
Itse olen taas kipeänä, eilisestä asti on ollut kauhea kurkkukipu ja ihan kamala olo muutenkin. Onneksi mun vanhemmat kuitenkin ulkoiluttavat ja hoitavat Pomon. Ei tarvitse itse ottaa stressiä tai huonoa omatuntoa siitä, että pystynkö mä nyt tässä kunnossa viemään tuota koiraa tarpeeksi hyvin ja onko sillä nyt edes kivaa ja niin edespäin! Pitää vain koittaa parantua nyt mahdollisimman nopeasti, ensi viikolla on kuitenkin uskonnon koe, äikän kansallinen koe, viimeinen kokkikerho, viimeinen ruotsintunti ennen valtakunnallista, Tarkka fyrkka-tapahtuma, ynnä muuta ynnä muuta. En olisi voinut paljon huonompaan aikaan edes tulla kipeäksi...