maanantai 24. maaliskuuta 2014

Uusi lenkkireitti ja söpöjä kuvia

Kun tulin pari tuntia sitten koulusta, laitoin heti Pomolle ulkokamat päälle, tungin taskuihini koirannameja (ja kameran, josta loppui melkein heti akku...) ja nappasin vielä Poon keltaisen vinkusiilin mukaan. Tämän jälkeen olimme valmiita lähtemään ihanan aurinkoiseen säähän lenkille!


Päätin sitten heti, että käydään katsastamassa eräs metsäreitti, jota olin jo monta kuukautta miettinyt. Pomo käveli taas ihan älyttömän nätisti matkan tieosuuden, tuijotteli mua koko ajan ihan omasta tahdostaan silmiin ja oli muutenkin hurjan tottelevainen.


Kun me sitten päästiin metsätien alkuun, mä päästin Pomon vapaaksi ja annoin sille sen siilin. Ehkä puolen kilometrin päässä mä sitten huomasin, ettei Pomolla ollutkaan enää siiliä suussaan... Mä käskin Pomoa hakemaan siilin, mutta se vain käveli pari metriä taaksepäin ja jäi tuijottamaan mua häntä heiluen. Vasta "NYT HETI!" komennus sai koiran jalkoihin liikettä, ja se lähti juoksemaan takaisin tulosuuntaan. Vähän aikaa jouduin siinä odottelemaan, kunnes Poo juoksi siili suussaan takaisin mun luokse niin reippaan ja iloisen näköisenä, että alkoi väkisinkin naurattamaan!


Metsätien loppuun kulkemiseen ei mennyt hirveän paljon aikaa, mutta en halunnut kääntyä sen lopussa takaisinkaan, reitti oli nimittäin ollut aika mutainen...
Päätimme siis oikaista Pomon kanssa metsän läpi eräälle ihan meidän talon lähellä olevalle hiekkatielle. Katsoin puhelimen kartasta suunnan ja lähdin rämpimään eteenpäin kaiken maailman puunrunkojen ja lätäköiden keskellä, Pomo puolestaan hyppeli iloisena vieressäni ja viskoi siiliään ympäriinsä. Matka taittui kyllä muuten suht helposti, mutta muutama oja oli kyllä aika hankalaa ylittää... Kyllä niistäkin kuitenkin selvittiin, tosin pienten kuranroiskeiden kera!


Kotona mun oli pakko pestä Pomon tassut, niin kurainen se oli. Kylppäriin se kyllä tuli vielä ihan nätisti, mutta kun otin suihkun käteeni (kuulostaa tosi oudolta, mikä sen jutun nimi on?), se yritti paeta koko huoneesta. Koko tassupesusta tulikin aikamoinen tahtojen taisto, mutta kyllä ne tassut onneksi lopulta saatiin taas tassujen näköisiksi!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Hieno koira!

Meillä oli eilen illalla Pomon kanssa ihan älyttömän ihana lenkki. Pitkästä aikaa koira keskittyi kunnolla muhun ja nätisti kävelemiseen! Lisäksi sääkin oli mahtava, 9 astetta lämmintä ja aurinkokin paistoi. Kuvia mulla ei silti lenkiltä valitettavasti ole, joten laitan tähän vain jotain vanhoja metsäkuvia :)


Aluksi pihasta pois lähtiessä Pomo yritti lähteä vähän vetämään, mutta käskin sen heti sivulle ja palkkasin. Tämä toistui vielä pari kertaa, sen jälkeen Pomo alkoi jo itsekin tarjota katsekontaktia vierellä vähän väliä. Otettiin siinä sitten samalla myös kunnon seuruuta, paikallaoloa ja muita, hienosti meni! Normaalistihan Pomo tulee esimerkiksi sivulle liian kauas mun jaloista tai liian eteen, mutta namejen ansiosta se ymmärsi nyt joka kerta oikean kohdan. Ja hei, onnistui se tuolla lenkillä ne muutamat kerrat ilman namejakin, mitä yritettiin!

Karvanlähtöaika... Katsokaa nyt tuota pukua! D:
Jossain vaiheessa me sitten tultiin ihan pienelle hiekkatielle, jossa mä päästin Pomon irti ja annoin sen kulkea tavallista vapaammin. Silti se pysyi kiitettävän lähellä ja tuli aina välillä mun sivulle hakemaan namin. Jopa pari laitumella ollutta hevosta se ohitti hirrrveän nätisti, vaikka aluksi näytti niitä kyllä vähän ihmettelevän. On se kyllä hieno 'pieni' poika!


Lenkin jälkeen Possu olikin sitten valmis menemään unten maille... Siis heti, kun oli ensin saanut ruuan! Kyllä se nälkä vie aina voiton näissä jutuissa ;)

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Pomon ikioma tyyny

Pomo sai viikon alussa pikkusiskoni koulussa tekemän tyynyn itselleen ja rakastui siihen heti ensisilmäyksellä! Siitä lähtien se on kantanut tyynyä joka paikkaan mukanaan, nukkunut sen kanssa ja välillä nuolaissut sitä hellästi. Tässä hieman kuvamateriaalia teille siitä!



Muutaman kerran Pomo on yrittänyt myös järsiä tyynyä saumojen kohdalta, mutta heti kiellon kuultuaan on käynyt taas huokaisten nukkumaan silmäteränsä kanssa ;) Muuten se kyllä kohtelee tyynyään tosi hellästi, ei ole puhettakaan mistään ravisteluista tai sellaisesta, jota se kyllä tekee jatkuvasti muille leluilleen. Siinä vaiheessa kun tyyny alkaa hieman kyllästyttää, Pomo tuo sen aina mulle tai vie mun sängylle, josta se hakee sen taas vähän ajan päästä mukaansa.


Voi, mikä ilme! :'D
"Anna meidän olla jo rauhassa.."


Ps. Sinne meni se odotettu kevät.. Täällä on taas ainakin 10cm lunta maassa!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Metsässä on niin kaunista keväisin ~

 Meillä oli eilen suorastaan ihana metsälenkki Pomon ja pikkusisarusteni kanssa! Hyvin vauhdikas, mutta ihana. Lotta ja Tommi tupattiin mukaani ulkoiluttamaan Pomoa, koska vanhempiemme mielestä heidänkin täytyi saada raitista ulkoilmaa täsmälleen sillä hetkellä. Annoin sitten Tommin taluttaa Pomoa matkan tieosuudet, onhan sekin jo sentään 9-vuotias, joten saa luvan myös olla välillä avuksi!

Aurinko  <3
Kun me oltiin kävelty vähän matkaa, me päätettiin oikaista jostain ihan oudosta kohdasta metsään. Aluksi jouduttiin vähän hyppimään kaatuneiden puiden ynnä muiden yli ja väistelemään kaiken maailman kantoja ja oksia. Sitten eteen tuli onneksi kivan näköinen polku, jota pitkin jatkoimme matkaa. Pian polku päättyi aivan ihanan näköiseen aukioon: maa oli pieniä lumisia kohtia lukuunottamatta aivan vihreänä sammaleesta, ja joissa kohdissa näkyi paljasta, lämpimän näköistä kallion pintaa. Kun sitten päästin Pomon vapaaksi, se sai ihan älyttömät hepulit ja juoksi aivan onnessaan ympäriinsä, korvat tuulessa heiluen :)


Jatkoimme matkaa ja tulimme lumiseen kohtaan, jossa Pomo innostui riehumaan uudestaan. Tällä kertaa se myös juoksemisen lisäksi pyöri lumessa ympäriinsä ja ärisi onnessaan :D Hassu koira!


Kaikenlaisen riehumisen jälkeen joku meistä ihmisistä sai "hyvän" idean, että jatketaan tästä suoraan eteenpäin välittämättä mistään poluista, kun tästähän pääsee suoraan tielle, jonka kautta pääsee kiertämään helposti kotiin! Käveltiin siinä sitten jonkin matkaa eteenpäin, kunnes vastaan tuli kallion reuna - ja neljän metrin pudotus. Mitään taidokasta kalliolaskeutumista ei kyllä siinä vaiheessa uskallettu yrittääkään, joten jouduttiin sitten kiertämään jyrkkä kohta kaukaa sivulta päin ja laskeutumaan lopulta johonkin ojaan.. No, ihan hyödyllistä liikuntaa sekin varmasti oli!


Lenkin jälkeen kotona Pomo olikin sitten ihan poikki ja kävi heti nukkumaan. Unta kestikin sitten aika kauan, tai ainakin ruokailuun asti ;)

(Ps. Apuaa, tein juuri yhteishaun!!)