keskiviikko 6. elokuuta 2014

Vailla inspiraatiota

Blogi on ollut koko viime kuun jäissä, kuten joku ehkä huomasikin. Syy tähän ei ole ollut mikään muu kuin kaiken inspiraation ja innostuksen puute, aikaa olisi ollut kyllä runsaasti. Olen moneen kertaan istunut tietokoneen ääreen, avannut Bloggerin ja kirjoittanut postauskenttään pari lausetta, mutta lopettanut sitten. Olisin toki voinut kertoa vaikka kesäkuulumisia, Legolandista ja Tanskasta tai mistä vain, mutta tekstiä ei vain syntynyt. Kuvia en puolestaan ole ottanut juuri yhtään, joten niitäkään en lisäillyt. Lopulta päätin antaa blogin vain olla, kunnes kirjoitusinto palaisi.

No, eihän se into ole vieläkään palannut, mutta päätin kirjoittaa pienen välikatsauksen ihan vain sen takia, ettei kukaan luulisi mun hylänneen tätä blogia kokonaan. Eihän se asia niin ole, missään tapauksessa! Joskus vain tuntuu, että täytyy pitää taukoa jostain asiasta inspiraation puutteessa. Ehkä se innostus sitten palaa itsestään ajan myötä.

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Lintujuttu

Pari päivää sitten me oltiin Pomon kanssa tulossa ihan tavalliselta iltalenkiltä kotiin. Kotiin oli vain vähän yli sata metriä matkaa, kun Pomo yhtäkkiä hyppäsi poikittain mun eteen seisomaan. Kompastuin, toruin koiraa ja yritin jatkaa matkaa. Pomo kuitenkin seisoi yhä samassa kohdassa tuijottaen maahan, jolloin minäkin huomasin sen. Maassa, puolen metrin päässä Pomosta seisoi pienen pieni lintu ja katseli meitä vailla huolen häivää.

Lintu ei ollut enää ihan poikanen, mutta ei kyllä aikuinenkaan, muutenhan se olisi osannut varoa meitä! Mua alkoi huolestuttaa että lintu jää auton alle tiellä seisoskellessaan, joten hätyytin sitä kauemmaksi. Aina kun lintu liikkui kauemmas meistä, Pomo hiipi sen perässä samaan suuntaan. Käskin Poon istumaan ja hätistin lintua pois tieltä. Lintu hyppäsi tien vieressä olevaan kuivaan ojaan - JA POMO HYPPÄSI PERÄSSÄ! Lintu rääkäisi vertahyytävästi eikä oma rääkäisynikään kaukana ollut. Tartuin koiran valjaisiin ja kiskoin sen pois ojasta. Pomo ilmeisesti aisti pelonsekaisen hermostuneisuuteni linnun puolesta, sillä se ei enää yrittänyt ojaan vaan ainoastaan seisoi paikallaan siinä kohdassa, johon olin sen kiskonut. Itse menin varovaisesti ojaan katsoakseni vahingoittiko Pomo lintua pahasti, tai onko pikkuinen ylipäänsä elossa. Jouduin etsimään lintua jonkin aikaa ennen kuin huomasin sen kyyhöttävän kuivuneiden lehtien seassa. 


Koska en ollut varma oliko lintu vahingoittunut, nostin sen hyvin varovaisesti kädelleni. Lintu näytti olevan päällisin puolin kunnossa, mutta halusin seurata vähän aikaa sen käyttäytymistä. Pomo oli tulossa vinkumisestaan päätellen erittäin kärsimättömäksi, joten nappasin sen hihnan toiseen käteeni ja kävin viemässä sen sisälle. Sitten tarkkailin vielä hetken lintua, ja kun se näytti olevan aivan kunnossa, vein sen löytämispaikkansa vieressä olevaan metsään. Siellä lintu lauloi hetken ja kuullessaan ilmeisesti lajitovereidensa vastauksen, se lähti hyppimään kauemmaksi metsään.

Linnunpoikasiahan ei saa oikeasti koskea tai ottaa kädelle, koska muuten emo saattaa hylätä ne. Tämä oli kuitenkin erikoistapaus, sillä minun oli katsottava ettei lintu loukkaantunut pahasti tai jäänyt ojaan kärsimään. Onneksi rääkäisy johtuikin vain pelästymisestä, eikä mistään sen vakavammasta! Lintu myös löysi lajitoverinsa melkein heti vietyäni sen takaisin metsään, joten kaikki on nyt hyvin :)

(Kuvat ovat puhelimestani, eräällä metsälenkillä otettuja.)

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Punkkeja

Taas on vierähtänyt parisen viikkoa viime postauksesta. Me emme ole kuitenkaan tehneet juuri mitään tavallisuudesta poikkeavaa, joten kirjoittaminen on tuntunut jotenkin tosi turhalta.
Juhannus meni miten meni, terveyssyistä emme voineet edes mennä mökille, kuten oli suunniteltu. Se harmittaa aika paljon, mökillä on kuitenkin niin erilainen ympäristö ja tunnelma kuin kotona - vaikka onhan meillä täälläkin metsää ja peltoa vaikka muille jakaa! Mennään joku toinen kerta sitten, toivottavasti kuitenkin aika pian.
Mökillä on mukavaa!
Pomolta on löytynyt tänä kesänä melkein harvinaisen paljon punkkeja. Punkkipantaahan sille ei saa nyt laittaa, koska kaikki ylimääräiset myrkyt rasittavat aina jonkin verran maksaa. Silti tuntuu vähän omituiselta, että Pomo näyttää keräävän kaikki lähialueen punkit itseensä.. Onneksi kaikki punkeista eivät ehdi kiinnittyä koiraan, ennen kuin joku huomaa nyppäistä ne pois sen turkista. Pomo harjataankin läpi joka lenkin jälkeen punkkien määrän minimoimiseksi. Itse suorastaan kammoan punkkeja, joten joku muu saa hoitaa punkkien poistamisen aina kun vain on mahdollista. Jo verta imeneet punkit ovat ehkä ällöttävin asia kesässä!

Pari päivää sitten meillä oli kotona pienoinen punkkiepisodi. Kello oli ehkä yksi yöllä, pikkuveli oli jo nukkumassa ja vanhemmat olivat käymässä lääkärissä. Mä ja pikkusisko oltiin myös käymässä pikkuhiljaa nukkumaan. Matkalla huoneeseeni pysähdyin rapsuttamaan Pomoa - ja huomasin tutun tuntuisen möykyn sen lavassa. Etsimme väsyneinä (ja jostain syystä aika paniikissa) punkkipihtejä kymmenisen minuuttia. Sitten vain koira makuulleen ja punkkipihdit käyttöön... Mutta yhtäkkiä punkki olikin kadonnut jonnekin Pomon turkin sekaan! Käskin pikkusiskoa etsimään punkin, jotta voisin napata sen pois, mutta hän kuitenkin kieltäytyi ehdottomasti hipaisemastakaan punkkia. Saatoin sanoa hermostuneena pari rumaa sanaa, mutta mikä tärkeintä, onnistuimme lopulta löytämään sen punkinpaholaisen! Kädet täristen nappasin ällöttävän näköisestä punkista pihdeillä kiinni ja pyöritin sen irti Pomo-parasta. Sitten kävin vielä punkin kanssa pienimuotoisen taistelun siitä, suostuuko punkki tippumaan vessanpönttöön vai ei... (ja mä voitin!)
Koko sähellykseen meni aikaa melkein puoli tuntia. Ehkä mä koitan jättää nämä punkkijutut tästäkin lähin muille!

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Eläinlääkärissä, ilouutisia!

Pomo kävi eilen taas eläinlääkärissä. Tällä kertaa kyse ei ollut onneksi mistään kurjasta jutusta, pelkkä kontrollikäynti vain. Mä en itse päässyt mukaan, koska mun isän piti ottaa Pomo töihin mukaan ja tehdä siellä pari juttua ennen eläinlääkäriä, ja sen jälkeen sillä oli vielä joku muu juttu. Siitä huolimatta mä haluan kertoa teille, miten tarkastus meni :)

Pomo oli kuulemma ollut tosi nätisti koko lääkärikäynnin ajan. Siltä otettiin veri- ja pissanäytteet sekä ultrattiin vatsan alue munuaisten ynnä muiden takia. Hyvin sujui, vaikka näytteenotto aluksi jännittikin, kunnes Pomolle tuttu hoitaja tuli auttamaan. Lääkäri ja hoitaja vielä kehuivat tuota koirulia yhdeksi kilteimmistä asiakkaistaan!


Kun näytetulokset tulivat, saimme kuulla mahtavan uutisen: kaikki arvot olivat priimakunnossa, eli Pomo on vihdoin 'virallisesti' terve! Pomo oli myös vaikuttanut tarkastuksessa niin hyvältä, että matolääkitykseen annettiin lupa. Sen sijaan rokotuksia ei suositeltu annettavaksi näillä näkymin ainakaan puoleen vuoteen, ehkä ei enää ollenkaan. Lääkäri oli tutkinut Pomon ell-tietoja ja kertoi huomanneensa, että lähes joka kerta rokotusten jälkeen Pomolle oli tullut jotain oireita (kuolaaminen, tärinä, oksentelu tms.), joten rokotuksilla ei kannata rasittaa koiraa turhan päiten. Rokotuksettomuuden ei onneksi pitäisi vaikuttaa meidän elämään mitenkään dramaattisesti. Pomo saa tavata rokotettuja koiria kuten ennen sairastumisiaan, eikä sillä ole mitään järjettömän isoja riskejä tauteihin, joihin koiria rokotetaan, vanhat säännölliset rokotukset ovat kuulemma varmasti muodostaneet jo aika hyvin vasta-aineita Pomoon. Koirapuistoilu ja suuret koiratapahtumat kuten näyttelyt ovat toki pannassa, mutta eihän me sellaisia olla ennenkään harrastettu tuon koiran kanssa, eihän täällä ole edes lähimaillakaan koirapuistoja!

Olen superonnellinen että kaikki on taas hyvin, Pomo on mulle tosi rakas <3

torstai 5. kesäkuuta 2014

Frettikampanja: älä osta pimeää pentua!

Törmäsin Tassujen tahdissa -blogin vanhoja postauksia lukiessani erittäin tärkeään asiaan. Kuten koirienkin, myös frettien pimeä kasvatus on yleistynyt Suomessa lähiaikoina. Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääsette lukemaan paljon hyödyllistä tietoa asiaan liittyen, suosittelen!


tiistai 3. kesäkuuta 2014

Kesä ♥

Nyt alkoi sitten se 'virallinen kesä', kun kesäkuu saatiin alkuun!

Lauantaiset kevätjuhlat menivät hienosti. Ennen omia keväjuhlia ehdin olla vähän aikaa pikkusiskon ja -veljen kevätjuhlissa, jotka olivat aivan ihanat. Siellä ollessani tuntui siltä, että olisin mielummin jäänyt sinne kuin mennyt omiin juhliin, mua nimittäin jännitti jostain syystä ihan hirmuisesti... Ihan hyvä kuitenkin että menin, sain nimittäin yllättävän hyvän todistuksen ja kaiken huipuksi vielä matikkastipendin(!!). En olisi ikinä uskonut saavani mitään matikkastipendiä, mutta kaikki on näköjään mahdollista!

TAAS nukkumiskuva, mutta en pystynyt vastustamaan kiusausta kun Pomo on niin suloinen tässä!
Me ollaan aloitettu lomailu aika rennosti, ollaan lähinnä ulkoiltu pikkuveljen ja Pomon kanssa. Tänäänkin ennen sateen alkamista me raahattiin Tommin kanssa kauheat kasat kaiken maailman peittoja ja tyynyjä trampoliinille ja otettiin Pomokin meidän seuraksi pihalle. Se ei tosin saanut tulla trampoliinille (kovasta yrityksestä huolimatta!), vaan riehui siilinsä kanssa turvallisesti maantasalla.

Äsken me käytiin Poon kanssa kunnon lenkillä tihkusateessa. Lenkki meni oikein mukavasti, käytiin jonkun sellaisen järven rannassa, jossa me ei oltu ikinä ennen käyty. Ranta oli aika kaislikkoinen ja oli muutenkin sen verran viileä sää, etten päästänyt Pomoa tällä kertaa uimaan. Joku toinen kerta sitten!
Lenkin jälkeen me oltiin kummatkin litimärkiä, tihkusade kastelee yllättävän paljon.. Koska pyyhkeellä kuivaaminen ei tuottanut haluttua tulosta, jouduin lopulta kuivaamaan Pomon hiustenkuivaimella. Se meni ihan uskomattoman hyvin, olisin luullut koiran yrittävän karata ja vain ravistelevan vettä päälleni! Pomo kuitenkin makasi nätisti maassa ja käänsi jopa kylkeä heti, kun pyysin. Hieno koira :)

maanantai 26. toukokuuta 2014

Kesäsuunnitelmia

Nyt kun kesä on jo alussa, on hyvä aika kirjata kesäsuunnitelmia ylös.

Pomon kanssa me aiotaan ainakin...

  • käydä uimassa
  • käydä pitkillä metsälenkeillä
  • mökkeillä
  • matkustaa busseilla
  • käydä uusissa, erilaisissa paikoissa
  • hankkia vihdoinkin ne rokotukset!! (jos eläinlääkäri katsoo asian mahdolliseksi)
  • jos rokotukset saadaan, niin käydä koirakavereiden kanssa lenkeillä...
  • ...ja tavata uusiakin koirakavereita :)
Omenapuut kukkivat!
Olisi tosiaan älyttömän hyvä saada ne rokotukset kuntoon, mutta sitä ennen täytyy varmaankin tarkastaa maksan ja munuaisten tilanne, lääkeaineet ja muut kuitenkin rasittavat niitä aina jonkin verran. Rokotukset taas mahdollistaisivat hirveästi muita asioita, kuten muiden koirien tapaamisen ja sitä kautta sosiaalisten taitojen paranemisen. Jos saan isäni varaamaan sen eläinlääkäriajan, niin eiköhän asia hoidu, jopa melko pian! :)

Meidän suunnitelmiin kuului paljon aikas perusjuttuja, mutta mun mielestä juuri perusjutut ovat usein niitä tärkeimpiä. Mulla ei ole itselleni vielä juuri mitään erikoisia suunnitelmia, pääasiassa jotain pyöräreissuja ja eväsretkiä varmaan. Linnanmäelle on tosin pakko päästä, se on meillä tietynlainen kesätraditio, joka on aina tehtävä :D Lisäksi aiotaan toki löhöillä ja rentoutua kunnolla!

Jos te olette tehneet postauksiakesäsuunnitelmistanne, niin linkkailkaa niitä kommentteihin, kiitos! :)

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Pientä tottelemattomuutta

Tässä muutama päivä sitten olimme lähdössä viemään Pomoa iltalenkille äitini kanssa. Ajoimme pururadalle ja pysähdyimme, kun 'parkkialueelle' ajoi toinenkin auto, josta hyppäsivät ulos Pomon kaveri Mörkö-flatti ja tämän omistaja. Koska Pomoa ei saa päästää rokotuksettomuuden takia riehumaan toisten koirien kanssa, sovimme, että Mörkö omistajineen menee edeltä ja me tulemme jonkin ajan päästä perästä päin. Tässä vaiheessa Pomo, joka yhä odotti auton takaluukussa, tuskin huomasi Mörköä.


Lähdimme jonkin ajan kuluttua itsekin kiertämään pururataa. Pomo meni aluksi hirveän nätisti, nuuski Mörkön jälkiä, mutta kuunteli kuitenkin koko ajan käskyjä. Yhtäkkiä se kuitenkin pysähtyi, kääntyi katsomaan meitä ja lähti juoksemaan pururataa pitkin ihan väärään suuntaan. Kutsuimme sitä, ei mitään reaktiota. Vihelsimme, ei mitään reaktiota vieläkään. Kun Pomo katosi näkyvistä välittämättä meistä tippaakaan, lähdin juoksemaan sen perään. Mun kunto on jostain syystä huonontunut aika paljon, joten henki kurkussa juokseminen koiran perässä ei ollut mitään hupia mulle... Eikä kyllä olisi ollut, vaikka mulla olisi paljon parempikin kunto!


Kun lopulta näin taas Pomon, se seisoi parinkymmenen metrin päässä Mörköstä ja tämän omistajasta, katsoi näitä ja heilutti häntäänsä. Sitten se vilkaisi taakseen ja näki mut. Mä yritin tietenkin kutsua sitä vielä kerran luokseni, mutta kutsun kuullessaan se vain käänsi päänsä takaisin Mörköä kohti ja kipitti iloisesti tämän luo. Siinä vaiheessa mua otti kyllä päähän jo aika paljon! Kaiken huipuksi Pomon remmi oli jäänyt äidille, joten jouduin kiskomaan Pomon valjaista pois Mörkön luota, kaikki käskyt kaikuivat nimittäin kuuroille korville. Se lenkki loppuikin sen jälkeen aika lyhyeen!

Nyt kun mä mietin tota tilannetta, niin kyllähän mä sen ymmärrän, ettei Pomo voinut vastustaa mahdollisuutta leikkihetkeen kaverinsa kanssa pitkästä aikaa. Samaan aikaan mua kuitenkin ärsyttää, ettei se välittänyt yhtään, siis oikeasti yhtään mun käskyistä. Taitaa olla peruskoulutuksen päivitys paikallaan...

Onko teillä ollut ikinä tuollaista tilannetta koiran kanssa?

perjantai 23. toukokuuta 2014

Kotona taas

Tulin iltapäivällä kotiin leirikoulusta, joka oli tällä kertaa Tampereen lähellä Ylöjärvellä. Oli kyllä tosi kivaa! Ensimmäinen päivä kului lähinnä bussissa istuessa ja Helvetinkolussa, joka on kansallispuisto Ruovedellä. Kansallispuistossa oli ihan mukavaa, eikä siellä ollut onneksi niin paljon hyttysiä kuin olin kuvitellut etukäteen!
Toinen päivä vietettiin Särkänniemessä. Laitteet olivat hauskoja, ainakin ne, joissa itse kävin! Kaikista hurjimpiin (kröhöm, siis juuri mihinkään hurjaan) en kuitenkaan uskaltanut mennä. Illemmalla lähdimme vielä kaverin kanssa soutureissulle, leirikeskus sijaitsi nimittäin aivan Näsijärven rannassa. Hyvin se meni, vaikkei kumpikaan meistä ollut ennen käyttänyt soutuvenettä (ja luokanvalvoja otti meistä valmiiksi jäähyväiskuvan, "jos jotain käy" :D).
Tänään, eli viimeisenä päivänä lähinnä vietettiin aikaa ulkona (=soudeltiin!) ja siivottiin huoneet. Niin, ja tietenkin syötiin vähän väliä, kuten leirikeskuksissa on tapana! Kokonaisuudessaan hirveän kivat kolme päivää :)


Pomo oli tietenkin ihan onnessaan kun mä tulin kotiin! Se sai jättimäiset hepulit, juoksi vaan ympäriinsä ja kävi vähän väliä pusuttelemassa mua. Nyt Pomo onkin seurannut mua koko illan kuin hai laivaa, silläkin taisi olla ikävä mua ;)

Viikonloppuna tulee vähän kuvarikkaampaa postausta, näkemiin siihen asti!

perjantai 16. toukokuuta 2014

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain ♥

Seitsemän vuotta sitten Kirkkonummella syntyi kuuden pennun springeripentue: neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Kuusi suloista, valloittavaa pikkuotusta, joista yksi sai kodin meidän luotamme.

Ihan pikkuisina ruokailemassa :3
Tuntuu tosi oudolta, että siitä on jo niin monta vuotta! Toisaalta tuntuu, että Pomo olisi vasta parivuotias, se on vielä niin nuorekas. Toisaalta taas siltä, että se olisi ollut meillä aina, seitsemän vuotta on kuitenkin kamalan pitkä aika - varsinkin koiran mittapuulla. Seitsemän vuotta iloa, rakkautta ja onnistumisia, mutta välillä myös hermostumisia ja huolestumisia. Pääasiassa kuitenkin positiivisia asioita. Toivon ihan hirveästi, että vietämme vähintään seuraavatkin seitsemän vuotta tuon koiran kanssa, se on mulle nimittäin ihan älyttömän tärkeä.


Pomo, sä olet ihana. Mä rakastan sua ♥

lauantai 10. toukokuuta 2014

Eikö nyt pitäisi olla kevät?

Kappas vain, nyt on jo toukokuu, ja Pomon synttärit lähestyvät kovaa vauhtia. Tuntuu, että vastahan se tuli meille! Ja pian se on jo 7... Mun piti ihan laskea Poon ikä pariin kertaan etten kirjoittaisi sitä tähän väärin, musta nimittäin tuntuu, että se täyttäisi vasta 5 tai 6. Ihan yhtä reipas ja riehakas se kuitenkin on kuin ennenkin!


Huhtikuun häipyessä häipyivät ainakin täältä myös ihanat, aurinkoiset kevätpäivät. Viimeisen viikon ajan aurinko on pysytellyt pääosin piilossa pilvien takana, on vain tuullut ja satanut - välillä jopa rakeita! Mun puolesta kevät voisi tulla jo takaisin, eihän tuolla kylmässä ja rumassa säässä edes tee mieli ulkoilla. Ei edes Pomon, se nimittäin vilkuilee mua usein sadelenkeillä ainakin ensimmäisen viisi minuuttia syyttävästi ja yrittää kääntyä takaisin kotia kohti.

Tällaisia säitä odotellessa!
Ensi viikolla meidän olisi tarkoitus käväistä eläinlääkärissä tsekkaamassa tämänhetkiset veri- ja munuaisarvot ynnä muut sellaiset, jos vain saadaan aika. Mä haluan tällä kertaa ehdottomasti mukaan, viis jostain koulusta! Eikä parin tunnin poissaolo edes tässä vaiheessa ketään haittaa, eihän me kuitenkaan opiskella enää juuri mitään. Ensi viikolla meillä on viimeiset kaksi koetta, + mulla niiden lisäksi vielä saksan koe. Matikan oletan menevän ihan hyvin, kemiankin ehkä jos luen kunnolla, mutta saksa... No, jos menee liian huonosti, niin sen voi ottaa todistukseen onneksi vain suoritettu-merkintänä!

torstai 24. huhtikuuta 2014

Aurinko paistaa ja linnut laulaa..

 ..Taitaa tulla kesä! Keväisen sään kunniaksi me suunnattiin taas Pomon kanssa koulupäivän jälkeen metsään. Siili otettiin tottakai taas mukaan, kamera samoin. (Ainakin ensimmäinen kuva on silti vanha, mutta ei se mitään, kun sopii tähän postaukseen niin hyvin.) Ulkona oli suorastaan hiostavan kuuma, ei olisi todellakaan pitänyt ottaa edes tuulitakkia mukaan! Vettä sen sijaan olisi kannattanut olla mukana, meille kummallekin tuli aikamoinen jano. Pomo sentään löysi pari kivaa lätäkköä joista juoda (kielloista huolimatta..), itse en kuitenkaan viitsinyt tehdä samoin!




Slurps slurps!


Tuosta viimeisestä kuvasta pidän erityisesti, vaikkei sen laatu mikään parhain olekaan. Tärkeintä siinä on kuitenkin Pomon suloisen hölmö, mutta iloinen ilme, kun se on juuri hölkötellyt siili suussaan luokseni! Aina kun Pomolla on jokin lelu suussaan ja mä kutsun sitä, se juoksee huimaa vauhtia mua kohti - ja suoraan ohi. Parin metrin päässä se sitten alkaa jarruttamaa ja kipittää lopulta tyytyväisen näköisenä mun luokse, selkeästi kehuja odottaen. Pieni höpsö, nouto -ja luoksetulotreeni voisi olla paikallaan!

Ps. Kiitokset kahdelle uudelle lukijalle! :)

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Otsikko.

Eilen iltapäivällä oli aivan ihana sää, joten lähdimme Pomon kanssa heti koulusta kotiuduttuani metsään. Mukaan otettiin siili ja kamera, jossa oli tällä kertaa jopa akkua jäljellä! Kuvia tuli siis otettua jonkun verran, tässä näette osan niistä.




Siili on kyllä ehdottomasti Pomon paras kaveri metsälenkeillä (jos koirakavereiden seura ei ole saatavilla), Pomohan tulee suorastaan hulluksi onnesta saadessaan riehua vinkuvan ystävänsä kanssa vapaana, metsässä ja niin paljon kuin ikinä vain tekee mieli! Tälläkin kertaa se alkoi juosta siili suussaan pää kolmantena viidentenä jalkana jo parin heiton jälkeen. Juoksemista ja riemuloikkia säesti totta kai lähes tauoton siilin vingutus, joka jatkui aina tielle asti. Siellä jouduin ottamaan Pomon takaisin remmiin, sillä ohi pyöräili joitain pikkulapsia, joista Poo vaikutti hyvin kiinnostuneelta.



Lenkki sujui kyllä kokonaisuudessaan superkivasti! Ja kun edellisellä käyntikerralla samassa metsässä oli ollut vielä paikoitellen kaiken maailman lumimöykkyjä, niin tällä kertaa koko metsä oli jo aivan lumeton... Ja muutenkin ainakin kymmenen kertaa keväisemmän näköinen!

Ps. Pieni hiljaisuus johtu ah niin ihanista kokeista... Mulla oli nimittäin tällä viikolla neljä koetta, joista kaksi oli kaiken kukkuraksi valtakunnallisia. No, nyt niistäkin on selvitty, ensi viikolla (ja sitä seuraavilla kolmella tai neljällä viikolla) onkin suureksi onnekseni vain kaksi koetta!


maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kännykkäkuvia part. 1

Ah ihanaa, onnistuin vihdoinkin siirtämään puhelimestani kuvia tietokoneelle! Tässä tulee siis hieman kännykän kuvasaldoa, olkaa hyvät ;)

Ihan väsy... Tässä vaiheessa etenkin Pomon polvet olivat vielä nivelnestenäytteiden
jäljiltä kaljut,  kuten kuvasta saattaa joku tarkkasilmäinen huomata.

Voi mikä ilme!

Ehkä Pomon eniten suosimin nukkumisasento

Aika vanha kuva, tämä on varmaan loka- tai marraskuulta. Hiukkasen kiiltää tuo silmä kuvassa!

Jaahas, Pomo söi remmiään, eikä hölmö omistaja tehnyt asialle muuta kuin otti siitä kuvan >:)

Tui tui :3

Hämmentynyt katse eteisen suuntaan, "tuleeko joku?"
 Osa näistä kuvista on tosi vanhoja, jopa viime syksyltä. On mulla kyllä muutama talvikuvakin puhelimessa, mutta säästetään ne toiseen kertaan! Ihan viime aikoina otettuja kuvia en voinut laittaa, koska mulla ei ole sellaisia puhelimessa. Puhelimen kamerassa on ilmeisesti jotain häikkää, pitää käydä näyttämässä sitä tässä lähiaikoina jossain...


lauantai 5. huhtikuuta 2014

Strutsileikkejä ja kipeänä

 Pomolla on uusi rakkauden kohde, pehmostrutsi. Se sai strutsinsa oikeastaan jo jouluna, mutta aluksi se ei ollut aivan niin innoissaan siitä, enemmänkin vähän hämmentyneen oloinen. Nyt strutsista on kuitenkin tullut Poon uusi suosikki, se on kivunnut vinkupossun ja -siilinkin tasolle ja melkein ylikin!


Pomon strutsileikkejä on kyllä erittäin hauska seurata. Se heittelee strutsiaan ympäriinsä, ravistelee sitä, hyppii ja haukkuu sille. Lisäksi se ottaa riehumisspurtteja ympäriinsä, juoksee kuin hullu ja pysähtyy välillä kierimään maahan strutsi suussaan. Tästä leikkimisestä kuuluu yleensä ihan kamala meteli, mutta onneksi me asutaan omakotitalossa, jossa muiden ihmisten ei tarvitse kuunnella meidän riehumista!

Kamala valotus, anteeksi!
Itse olen taas kipeänä, eilisestä asti on ollut kauhea kurkkukipu ja ihan kamala olo muutenkin. Onneksi mun vanhemmat kuitenkin ulkoiluttavat ja hoitavat Pomon. Ei tarvitse itse ottaa stressiä tai huonoa omatuntoa siitä, että pystynkö mä nyt tässä kunnossa viemään tuota koiraa tarpeeksi hyvin ja onko sillä nyt edes kivaa ja niin edespäin! Pitää vain koittaa parantua nyt mahdollisimman nopeasti, ensi viikolla on kuitenkin uskonnon koe, äikän kansallinen koe, viimeinen kokkikerho, viimeinen ruotsintunti ennen valtakunnallista, Tarkka fyrkka-tapahtuma, ynnä muuta ynnä muuta. En olisi voinut paljon huonompaan aikaan edes tulla kipeäksi...

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Uusi lenkkireitti ja söpöjä kuvia

Kun tulin pari tuntia sitten koulusta, laitoin heti Pomolle ulkokamat päälle, tungin taskuihini koirannameja (ja kameran, josta loppui melkein heti akku...) ja nappasin vielä Poon keltaisen vinkusiilin mukaan. Tämän jälkeen olimme valmiita lähtemään ihanan aurinkoiseen säähän lenkille!


Päätin sitten heti, että käydään katsastamassa eräs metsäreitti, jota olin jo monta kuukautta miettinyt. Pomo käveli taas ihan älyttömän nätisti matkan tieosuuden, tuijotteli mua koko ajan ihan omasta tahdostaan silmiin ja oli muutenkin hurjan tottelevainen.


Kun me sitten päästiin metsätien alkuun, mä päästin Pomon vapaaksi ja annoin sille sen siilin. Ehkä puolen kilometrin päässä mä sitten huomasin, ettei Pomolla ollutkaan enää siiliä suussaan... Mä käskin Pomoa hakemaan siilin, mutta se vain käveli pari metriä taaksepäin ja jäi tuijottamaan mua häntä heiluen. Vasta "NYT HETI!" komennus sai koiran jalkoihin liikettä, ja se lähti juoksemaan takaisin tulosuuntaan. Vähän aikaa jouduin siinä odottelemaan, kunnes Poo juoksi siili suussaan takaisin mun luokse niin reippaan ja iloisen näköisenä, että alkoi väkisinkin naurattamaan!


Metsätien loppuun kulkemiseen ei mennyt hirveän paljon aikaa, mutta en halunnut kääntyä sen lopussa takaisinkaan, reitti oli nimittäin ollut aika mutainen...
Päätimme siis oikaista Pomon kanssa metsän läpi eräälle ihan meidän talon lähellä olevalle hiekkatielle. Katsoin puhelimen kartasta suunnan ja lähdin rämpimään eteenpäin kaiken maailman puunrunkojen ja lätäköiden keskellä, Pomo puolestaan hyppeli iloisena vieressäni ja viskoi siiliään ympäriinsä. Matka taittui kyllä muuten suht helposti, mutta muutama oja oli kyllä aika hankalaa ylittää... Kyllä niistäkin kuitenkin selvittiin, tosin pienten kuranroiskeiden kera!


Kotona mun oli pakko pestä Pomon tassut, niin kurainen se oli. Kylppäriin se kyllä tuli vielä ihan nätisti, mutta kun otin suihkun käteeni (kuulostaa tosi oudolta, mikä sen jutun nimi on?), se yritti paeta koko huoneesta. Koko tassupesusta tulikin aikamoinen tahtojen taisto, mutta kyllä ne tassut onneksi lopulta saatiin taas tassujen näköisiksi!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Hieno koira!

Meillä oli eilen illalla Pomon kanssa ihan älyttömän ihana lenkki. Pitkästä aikaa koira keskittyi kunnolla muhun ja nätisti kävelemiseen! Lisäksi sääkin oli mahtava, 9 astetta lämmintä ja aurinkokin paistoi. Kuvia mulla ei silti lenkiltä valitettavasti ole, joten laitan tähän vain jotain vanhoja metsäkuvia :)


Aluksi pihasta pois lähtiessä Pomo yritti lähteä vähän vetämään, mutta käskin sen heti sivulle ja palkkasin. Tämä toistui vielä pari kertaa, sen jälkeen Pomo alkoi jo itsekin tarjota katsekontaktia vierellä vähän väliä. Otettiin siinä sitten samalla myös kunnon seuruuta, paikallaoloa ja muita, hienosti meni! Normaalistihan Pomo tulee esimerkiksi sivulle liian kauas mun jaloista tai liian eteen, mutta namejen ansiosta se ymmärsi nyt joka kerta oikean kohdan. Ja hei, onnistui se tuolla lenkillä ne muutamat kerrat ilman namejakin, mitä yritettiin!

Karvanlähtöaika... Katsokaa nyt tuota pukua! D:
Jossain vaiheessa me sitten tultiin ihan pienelle hiekkatielle, jossa mä päästin Pomon irti ja annoin sen kulkea tavallista vapaammin. Silti se pysyi kiitettävän lähellä ja tuli aina välillä mun sivulle hakemaan namin. Jopa pari laitumella ollutta hevosta se ohitti hirrrveän nätisti, vaikka aluksi näytti niitä kyllä vähän ihmettelevän. On se kyllä hieno 'pieni' poika!


Lenkin jälkeen Possu olikin sitten valmis menemään unten maille... Siis heti, kun oli ensin saanut ruuan! Kyllä se nälkä vie aina voiton näissä jutuissa ;)

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Pomon ikioma tyyny

Pomo sai viikon alussa pikkusiskoni koulussa tekemän tyynyn itselleen ja rakastui siihen heti ensisilmäyksellä! Siitä lähtien se on kantanut tyynyä joka paikkaan mukanaan, nukkunut sen kanssa ja välillä nuolaissut sitä hellästi. Tässä hieman kuvamateriaalia teille siitä!



Muutaman kerran Pomo on yrittänyt myös järsiä tyynyä saumojen kohdalta, mutta heti kiellon kuultuaan on käynyt taas huokaisten nukkumaan silmäteränsä kanssa ;) Muuten se kyllä kohtelee tyynyään tosi hellästi, ei ole puhettakaan mistään ravisteluista tai sellaisesta, jota se kyllä tekee jatkuvasti muille leluilleen. Siinä vaiheessa kun tyyny alkaa hieman kyllästyttää, Pomo tuo sen aina mulle tai vie mun sängylle, josta se hakee sen taas vähän ajan päästä mukaansa.


Voi, mikä ilme! :'D
"Anna meidän olla jo rauhassa.."


Ps. Sinne meni se odotettu kevät.. Täällä on taas ainakin 10cm lunta maassa!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Metsässä on niin kaunista keväisin ~

 Meillä oli eilen suorastaan ihana metsälenkki Pomon ja pikkusisarusteni kanssa! Hyvin vauhdikas, mutta ihana. Lotta ja Tommi tupattiin mukaani ulkoiluttamaan Pomoa, koska vanhempiemme mielestä heidänkin täytyi saada raitista ulkoilmaa täsmälleen sillä hetkellä. Annoin sitten Tommin taluttaa Pomoa matkan tieosuudet, onhan sekin jo sentään 9-vuotias, joten saa luvan myös olla välillä avuksi!

Aurinko  <3
Kun me oltiin kävelty vähän matkaa, me päätettiin oikaista jostain ihan oudosta kohdasta metsään. Aluksi jouduttiin vähän hyppimään kaatuneiden puiden ynnä muiden yli ja väistelemään kaiken maailman kantoja ja oksia. Sitten eteen tuli onneksi kivan näköinen polku, jota pitkin jatkoimme matkaa. Pian polku päättyi aivan ihanan näköiseen aukioon: maa oli pieniä lumisia kohtia lukuunottamatta aivan vihreänä sammaleesta, ja joissa kohdissa näkyi paljasta, lämpimän näköistä kallion pintaa. Kun sitten päästin Pomon vapaaksi, se sai ihan älyttömät hepulit ja juoksi aivan onnessaan ympäriinsä, korvat tuulessa heiluen :)


Jatkoimme matkaa ja tulimme lumiseen kohtaan, jossa Pomo innostui riehumaan uudestaan. Tällä kertaa se myös juoksemisen lisäksi pyöri lumessa ympäriinsä ja ärisi onnessaan :D Hassu koira!


Kaikenlaisen riehumisen jälkeen joku meistä ihmisistä sai "hyvän" idean, että jatketaan tästä suoraan eteenpäin välittämättä mistään poluista, kun tästähän pääsee suoraan tielle, jonka kautta pääsee kiertämään helposti kotiin! Käveltiin siinä sitten jonkin matkaa eteenpäin, kunnes vastaan tuli kallion reuna - ja neljän metrin pudotus. Mitään taidokasta kalliolaskeutumista ei kyllä siinä vaiheessa uskallettu yrittääkään, joten jouduttiin sitten kiertämään jyrkkä kohta kaukaa sivulta päin ja laskeutumaan lopulta johonkin ojaan.. No, ihan hyödyllistä liikuntaa sekin varmasti oli!


Lenkin jälkeen kotona Pomo olikin sitten ihan poikki ja kävi heti nukkumaan. Unta kestikin sitten aika kauan, tai ainakin ruokailuun asti ;)

(Ps. Apuaa, tein juuri yhteishaun!!)