tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden viimeinen

Tänään meille tuli harvinaisia vieraita, nimittäin pikkuruinen pikkuserkkumme Nina äitinsä (pikkusiskoni kummi) ja isänsä kanssa Luxemburgista. Oikeastaan he olivat kyllä koko joulun ajan täällä Suomessa, mutta asuvat siis Luxemburgissa normaalisti.
Pikkuserkkumme on vasta vajaan vuoden ikäinen, aika vauva siis vielä, mutta reipas ja utelias tapaus! Kun hän lähti konttailemaan ympäriinsä olohuoneessamme jutellen samalla "vauvakielellä", Pomo suorastaan riehaantui: alkoi haukkumaan ja vinkumaan hirmuisesti, sekä yritti pyrkiä Ninan luokse melkein hinnalla millä hyvänsä. Kyllä huomaa, ettei Possu ole tottunut hirveästi pikkulapsiin! Myös pikkuisen yskintä sai Pomon haukkumaan huolestuneesti (?:D). Onneksi murinaa tai varsinaista pelkäämistä ei Pomolla esiintynyt, vaikka kyllä sitä selvästi jännitti, kun Nina halusi heti aluksi mennä moikkaamaan sitä. Jännityskin haihtui kuitenkin jossain vaiheessa, jonka jälkeen Pomo ainoastaan heilutteli häntäänsä Ninalle :)


Ai että, nyt en kyllä ehdi kirjoittamaan enempää ennen vuoden vaihtumista, joten...

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

maanantai 30. joulukuuta 2013

Ajatuksia kuluneesta vuodesta ja suunnitelmia tulevalle

Kun muistelen kulunutta vuotta, minulle tulee Pomoon liittyen ensimmäisenä mieleen aika kurja juttu - sairastelu ja eläinlääkärireissut. Heinäkuusta asti Pomon kanssa on ravattu eläinlääkärissä jatkuvasti, pääosin moniniveltulehduksen ja kaulassa olleen turvotuksen takia. On otettu lukuisia nivelnestenäytteitä, verikokeita ja ultraäänikuvia. Pomon jalkojen kaikki nivelkohdat, kaula ja vatsa jouduttiin vetämään samalla aivan kaljuiksi, ja kortisonin takia turkki ei ole vieläkään entisellään varsinkaan takatassuista ja vatsasta.


Alkuvuodesta Pomo pääsi usein lenkille kaverini koiran Minnin seurassa, pururadalle juoksemaan kaverinsa Mörkö-flatin kanssa tai muuten vain metsään tuntikausiksi samoilemaan. Myös veljensä Bobin kanssa Pomo sai viettää usein aikaa, välillä meillä ja välillä isovanhempiemme luona. Sairastuttuaan Pomon täytyi pitää "sairaslomaa" myös kavereista, aluksi lepäämisen ja syksymmällä rokotuksettomuuden takia. Myös pitkät lenkit täytyi unohtaa joksikin aikaa, sillä varsinkin ennen fleecemanttelin saamista Pomo oli hirveän kylmissään ulkona turkittomuutensa takia (ja kesämmällä raukalla oli riehumiskielto!) Sairastelun takia ensimmäinen puolisko vuodesta oli siis meille paljon mukavempi kuin jälkimmäinen.


...ja sitten tavoitteita/suunnitelmia vuodelle 2014!

  • mahdollisimman terveenä pysytteleminen (myös minulla!)
  • lääkitysten pois saaminen
  • rokotusten kuntoon hoitaminen
  • jonkun uuden kivan harrastuslajin löytäminen
  • uusien koirakavereiden saaminen ja vanhojen tapaaminen useammin
  • ...ja edelliseen liittyen, yleinen sosiaalisuus
  • yhteistyön ja -ymmärryksen hiominen, nehän eivät voi koskaan olla liian hyviä!

Ja noiden lisäksi suunnitelmissa on tietenkin mukavaa yhdessäoloa, ihania lenkkejä ja yleistä hauskanpitoa! :)

lauantai 28. joulukuuta 2013

Joulu tuli ja meni

Hyviä joulukuun ja vuoden 2013 viimeisiä päiviä kaikille!

Meidän joulu sujui mukavasti ja aika perinteisesti: kummatkin isovanhemmat (+Pomon veli Bobi) ja äidin sisko olivat meillä, katseltiin jouluohjelmia tv:stä, syötiin ja jaettiin lahjat. Tämä vuosi olikin varmaan ensimmäinen kun joulupukki ei käynyt meillä, tosin ei se kyllä hirveästi mua haitannut... :D
Pomo oli ihan onnessaan kun sai riehua Bobin kanssa koko illan! Kumpikin koira oli myös tänä vuonna erikoisen kiinnostunut lahjapaketeista, ne nimittäin kävivät vähän väliä kuusen alla lahjojen luona ja yrittivät avata niitä. Parista paketista ne jopa onnistuivat repimään kulmat auki kun meidän ihmisten silmät välttivät, onneksi kyseisissä paketeissa ei ollut sisällä mitään särkyvää!

Ei, meillä ei ole vieläkään lunta... Tämä kuva on joulukuun alulta :D
Koirat saivat toki omiakin lahjoja, jotka ne sitten avasivat innokkaasti: luut ja herkkutikkuja! Lisäksi Pomo sai jopa kolme lelua: Skinneez-kanin, apinan ja ultraäänellä vinkuvan jonkinlaisen leijonan tms. Koirat leikkivät aluksi leluilla sulassa sovussa, mutta sitten Pomo päätti omia lelut itselleen ja nappasi törkeästi Bobin nenän edestä aina sen lelun, jolla tämä sillä hetkellä leikki. Bobi-parka vaikutti hämmentyneeltä, muttei onneksi alkanut yhtään rähisemään, vaan haki itselleen uuden, vapaana olevan lelun.


Tämän vuoden puolella tänne olisi tarkoitus tulla vielä postausta tämän vuoden jutuista ja ensi vuoden suunnitelmista, adios siihen asti!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Vihdoinkin loma!!

Nyt se joululoma sitten (krhmm, perjantaina) vihdoin alkoi! Meillä ei ollut koulussa tänä vuonna ollenkaan joulujuhlaa, ainoastaan torstaina joululaululaulajaiset ja perjantaina kirkko ja todistustenjako.
Todistukseeni olen enemmän kuin tyytyväinen: reippaasti yli 9 keskiarvo, ja sain nostettua jopa kolmea arvosanaa numerolla! Bilsaan panostin ihan hulluna sen kympin toivossa, saksan ja ruotsin kympit tulivat täysin yllätyksinä. Myös englannin- ja matikannumeroihin olen supertyytyväinen, sillä ne pysyivät samana kuin ennenkin, vaikka koearvosanat hieman laskivatkin... Fysiikka tippui numerolla ja samoin terveystieto, mutta terveystiedossa on onneksi vielä kevät aikaa panostaa ;)


Jokin aika sitten meillä oli vielä kauniin lumista, vaan eipä enää! Kurjaa ettei tänä vuonna tule lumista joulua, mun mielestä lumi kyllä kuuluu asiaan näin joulun alla. Tällä hetkellä tuolla ulkona ei ole edes pakkasta, joten ei ole ollenkaan talvinen olo. No, ehkä sitä lunta ja pakkasta saadaan vielä ennen uuttavuotta, toivotaan ainakin niin!


Ps. Ylläolevassa kuvassa Pomo manttelinsa kanssa :)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Maailma on tehty meitä varten

Moikka, mitäs teille kuuluu?

Meille kuuluu hyvää! Kortisonin vähentäminen (vain joka toinen päivä 7,5mg) on onnistunut juuri niin kuin pitikin, eli enää parisen viikkoa niin kortisonilääkitys lopetetaan kokonaan. Lääkkeiden vähentämisen huomaa Pomossa aika hyvin, koska sillä tuntuu olevan enemmän energiaa - ja lisäksi se on alkanut lihoa! Kohta pitää alkaa juoksuttaa Pomoa normaalia enemmän, että saadaan läski muutettua lihakseksi (vanhojen, kadonneiden lihasten tilalle) ;) 

Mun oli tarkoitus laittaa teille talvikuvia puhelimestani, mutta en saa niitä jostain syystä ladattua tänne... Harmi, niissä olisi näkynyt Pomon uusi hieno manttelikin! Possulle ostettiin tosiaan ehkä viikko sitten Hurtan musta fleecemantteli, sillä on tassuissa ja vatsassa turkin kasvu vieläkin vähän vaiheessa, joten hankittiin mantteli sille vähän lämmittämään. Aluksi Pomo oli tosi hämmentynyt ja nosteli tassujaan normaalia korkeammalle kävellessään, mutta jo seuraavana päivänä se juoksenteli mantteli päällään kuin vanha tekijä!
Koska kuvien siirtäminen puhelimelta tänne ei näillä näkymin onnistu, pitänee ottaa kameralla joku päivä kuvia Pomosta manttelinsa kanssa :) Kuvia on luvassa ensi viikon puolella!


Pakko vielä tähän loppuun mainita, että Pomo oli kyllä superhieno tänään kaikilla lenkeillä :) Älyttömän tottelevainen, ja pysyi koko ajan tarpeeksi lähellä. On tuo kyllä ihana!

torstai 5. joulukuuta 2013

Olen onnellinen

Pomolla oli eilen eläinlääkäri, ja voin ilokseni kertoa teille kivoja uutisia!

Koska ortopedisessä tutkimuksessa nivelissä ei ollut ongelmia eikä Pomo aristanut jalkojen taivuttelua, kortisonilääkitystä päätettiin jatkaa joka toinen päivä neljän viikon ajan. Tämän jälkeen, jos ongelmia ei ilmene, lääkitys lopetetaan kokonaan!


Lääkityksen lopettamisen jälkeen seuraa vielä kuukauden tarkkailuaika, jonka jälkeen täytyy käydä ottamassa vielä munuaisarvot. Sen jälkeen saadaan vihdoin madotus ja rokotukset kuntoon! Täytyy sanoa, että tätä on kyllä odotettu :)


Eilen otetusta virtsanäytteestä pitäisi tulla tiedot parin päivän sisällä, mutta niissä ei pitäisi kyllä olla mitään erikoista... Pidän teidät ajan tasalla!

lauantai 30. marraskuuta 2013

Mitä meille kuuluu?

Voi että, ihanaa kirjoittaa tänne pitkästä aikaa ja vielä omalla tietokoneella! Kameran tiedonsiirtojohto (tai se, tiedätte varmaan mitä tarkoitan!) on yhä hukassa, joten uusia kuvia ei ole vieläkään saatavissa... Jospa löytäisin sen johdon tämän viikonlopun aikana!



Meille kuuluu ihan hyvää, Pomo saa tällä hetkellä kortisonia 7,5g vuorokaudessa ja seuraava kontrolli on tässä parin viikon sisällä. Raukka on vieläkin melkein kalju vatsasta ja tassujen näytteenottokohdista, sille pitää hommata jokin takki viimeistään sitten kun lumet tulevat! Lihakset ovat onneksi parantuneet taas hieman.

Itse olin pari viikkoa sitten kaverin luona katsomassa näiden kooikerhondjen silloin melkein luovutusikäisiä pentuja ja rakastuin <3___<3 Aivan uskomattomia söpöläsiä! Olisi tehnyt mieli napata pari pentua mukaan kotiin lähtiessä, mitäköhän Pomo olisi sanonut..?

Erittäin taiteellinen roskis keskellä kuvaa!

Minulla on ollut lähiaikoina järkyttävä kiire koulussa: kokeita mm. saksasta, ruotsista, tietotekniikasta (moduulikoe), yhteiskuntaopista ja uskonnosta... Sekä viime perjantainen biologian koe! Sananselityksiä, vertailutehtäviä, aivojen osat ja tehtävät, "Kerro hormonien takaisinkytkentäperiaatteesta" ja kaiken kukkuraksi 3 esseetä! Huhhuh, voin vain toivoa hyvää numeroa, vaikka panostinkin tuohon lukemiseen normaalia enemmän ;)
No, onneksi tässä on enää kuusi koetta ennen joulua, sitten voi taas vähäksi aikaa hengähtää.

Mitä teille kuuluu? :)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Hengissä ollaan

Mun on pitänyt tulla jo vaikka kuinka monta kertaa tänne kirjoittelemaan jotain, mutta kuinka ollakaan, yksikään niistä kerroista ei ole onnistunut! Tietokone reistailee, samaten nettiyhteys, kameran johto on hukassa, koulu painaa päälle... Äh! Kännykällä en kirjoita tänne mielelläni mitään (koska hitaus), mutta nyt oli pakko ottaa se keino käyttöön. Kunnon kuulumisia on luvassa lähiaikoina, kunhan tietokoneongelmat ensin hieman vähenevät!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Aikamoinen säihkysilmä! -haaste


"Muista aina, että koirasi oppii onnistumisista, eli oikeaan hetkeen tulleesta vahvisteesta ja tekee sen miestä se hyötyy. Mikäli se ei hyödy tekemästään toiminnasta, se ei toista sitä. Yksinkertaista! Muista olla nopea, palkata oikeasta toiminnasta hyvin ja riittävän usein."
Mekin päätettiin kokeilla Rähinäryhmän mainioita treenihaasteita, ja ensimmäisenä on siis vuorossa tämä "Aikamoinen säihkysilmä!". Haasteen idea on lyhyesti se, että koiraa palkataan sen ottaessa itse katsekontaktin. Aikaa tähän on minuutti per kerta, ja näitä minuutin pätkiä otetaan kolme lähes peräkkäin.

Olemme hioneet kontaktia päivittäin (paitsi eilen, apuakauheaunohdusääh) nyt maanantaista lähtien, mutta yleensä vain yhdestä kahteen kolmen toistoon päivässä. Sen lisäksi toki myös satunnaisesti ilman ajastusta lenkeillä yms, mutta kuitenkin. Tässä nyt muutamalta satunnaisilta päiviltä harjoituskertojen tuloksia:
     Ensimmäisellä harjoituskerralla kotona luvut olivat 4, 6 ja 13. Saman päivän toisella harjoituskerralla ne puolestaan olivat jo 15, 14 ja 12.
     Tiistain ensimmäisenä harjoituskertana pihalla saimme kontaktikerroiksi 6, 11 ja 14.
     Torstaina ensimmäisellä harjoituskerralla metsässä kontaktikerroiksi tulivat 8, 13 ja 15.
     Tänään saldoksi tuli kotona aamupäivällä 16, 20 ja 19!

On tässä siis jo aika hyvin kehitystä ehtinyt tapahtua! :) Mahtavinta on kuitenkin se, että Pomo ottaa nyt kaikkialla enemmän kontaktia: lenkeillä, kotona, treenatessa, metsässä... Varsinkin toisia koiria ohittaessa minuun kontaktin ottaminen on mielestäni monta kertaa parempaa kuin ennen. Täällä lähistöllä asuu eräs koira, jota Pomo suorastaan inhoaa. Ennen joka ikinen kerta tämän koiran nähdessään Pomo aloitti järkyttävän räksytyksen ja vetämisen. Nyt poitsu on kuitenkin keskittynyt pääasiassa minuun jopa tämän koira ohittamisen aikana, pitää kontaktin hyvänä (vaikka välillä vilkaiseekin toista koiraa epäluuloisesti) ja tottelee käskyjäni. Ja vaikka se yrittäisikin vähän murista tälle toiselle koiralle, se kuitenkin lopettaa komentaessani sitä. Ihanaa!
     (Pomo inhoaa sitä koiraa sen takia, että Pomon ollessa pentu koira hyökkäili ja rähisi sille, vaikkei raukka itse tehnyt mitään väärää. Nyt Pomo sitten yrittää puolustaa minua siltä...)

Jatkamme tätä Aikamoinen säihkysilmä -haastetta vielä jonkin aikaa, ja koitan muistaa kertoa tänne muiden juttujen ohella kontaktikuulumisia. Sen jälkeen pääsemmekin sitten siirtymään Rähinäryhmän seuraavan haasteen pariin!

tiistai 15. lokakuuta 2013

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Toinen TET-viikko

Nyt on siis toinenkin TET-viikko takana päin! Viime viikon työskentelin siis Kennelliitossa, ja kyllä sekin oli aika hieno kokemus, vaikkei nyt aivan ala-asteelle vertoja vetänytkään ;)

Työtehtäväni koostuivat pääasiassa terveyslausuntojen mapituksesta ja röntgenkuvien arkistoinnista, mutta pääsin parina päivänä myös nuoriso-/kaverikoirakordinaattorin hommiin: kokosin viikonlopun JH-koulutusta varten koulutusmateriaaleja, postitin pari kirjettä, tein tilaston kaverikoiraviikonlopun "arvosteluista" yms. Kyllä nuo nuoriso- ja kaverikoirajutut olivat kieltämättä hieman kivempia kuin mapittaminen..! Vaikka olihan sekin omalla tavallaan ihan kiinnostavaa, tosin ihan liian kaavamaista. Röntgenkuvien arkistoiminen oli puolestaan hieman fyysisempää: aluksi raahasin jättimäisen, röntgenkuvia täynnä olevan laatikon varastoon. Sitten järjestin kuvat numerojärjestykseen, jonka jälkeen aloin etsiä niille oikeita kohtia varastosta. Oikean kohdan löydettyäni minun piti työntää toisella kädellä muita kuvia sivumpaan ja toisella tunkea muita kuvia oikeisiin väleihin. Ihan kiva etsiminen niiden kuvien kanssa kyllä oli, kun varasto oli täynnä hyllyjä, jotka puolestaan olivat täynnä RTG-kuvia, ja kuvat piti laittaa täsmälleen oikeaan numerojärjestykseen. Ja kuvissa olevat numerosarjat olivat tyyliin 1077453, niistä numeroistakaan ei ollut siis todellakaan pulaa!


Kennelliiton porukka oli kyllä tosi mukavaa, samoin heidän koiransa; suurella osalla työntekijöistä oli nimittäin omat koirat mukana työhuoneissa! Koiria oli tosi monenlaisia, muutamia mainitakseni mudi, staffordshirenbullterrieri, afgaanivinttikoira ja villakoira. Varsinkin Vito, puolivuotias staffi, valloitti minut täysin! Aivan mahtava, iloinen ja erittäin ihmisrakas pikkuinen :3

tiistai 8. lokakuuta 2013

Ensimmäinen TET-viikko

Mulla alkoi viime viikon maanantaina 9-luokan kaksi viikkoa kestävä TET-harjoittelu. Viime vuonna olin viikon kestäneen TETin päiväkodissa, ja koska viikko oli mielestäni hyvä aika olla työharjoittelussa, päätin ottaa nyt tänä vuonna kaksi viikon mittaista harjoittelua. Viikossa ehtii kuitenkin huomaamaan pääasiat harjoittelemastaan työpaikasta, ja useammasta paikasta saa tottakai myös enemmän työkokemusta.


Olin viime viikon entisellä ala-asteellani töissä. Paikka oli siis hyvinkin tuttu, samoin suurin osa oppilaista, iltapäiväkerhon vetäjä ja yksi opettajista. Muut kolme opettajaa olivat kaikki vasta tänä vuonna kouluun tulleita, joten en tuntenut heitä ennestään.
Kyseinen ala-aste on hyvin pieni koulu, siellä on tosiaan vain 4 opettajaa (joista 5-6lk opettaja on samalla myös rehtori) ja noin 50 oppilasta. Mielestäni pienet koulut ovat ihania, niissä on ihan erilainen ilmapiiri kuin isommissa! On kiva oikeasti tuntea kaikki koulun oppilaat, opettajat ja muut työntekijät, eikä vain tunnistaa heitä juuri ja juuri ulkonäöltä.
Työtehtäviini kuului pääasiassa oppitunneilla auttamista ja välituntivalvontoja, sekä satunnaisia muita tehtäviä (esim. suunnistusrastejen metsään viemistä...) ja parina päivänä myös iltapäiväkehossa olemista. Sain myös pitää 5-luokkalaisille matikan ja äikän tunnit opettajan ohjeiden mukaan, samoin 6-luokkalaisille äikän tunnin. Perjantaina 2-luokan opettaja antoi minulle mahdollisuuden suunnitella ja pitää 2-luokkalaisille äikän tunnin ihan itse, ja tottakai käytin tilaisuuden hyväkseni! Kaikki oppilaat, jopa ne luokan riehakkaimmait, olivat hurjan kiltisti koko tunnin ajan ja tottelivat minua hienosti, oli kyllä tosi kiva kokemus :)
Sain myös tosi hyvän arvioinnin, kaikki kolme rastia (vastuuntunto, ahkeruus ja yritteliäisyys) kiitettävään ja "Oppilaan vahvuuksia tutustumisjaksolla" -kohtaan: "Oma-aloitteisuus ja sitoutuneisuus työtehtäviin". Lisäksi opettajat tulivat juttelemaan minulle tosi monesti varsinkin viimeisten päivien aikana, kehuivat ja suosittelivat jopa opettajan ammattia minulle! Varsinkin 3-4lk opettaja, tosi reipas ja iloinen nuori nainen oli supermukava, meillä oli kyllä tosi hauskaa kun juttelimme hänen kanssaan :D

Tämän viikon olen nyt Kennelliitossa työharjoittelussa, kirjoittelen siitäkin varmaan tänne jotain viikon lopulla. Tähän mennessä sielläkin on kuitenkin ollut kivaa!

Millaisissa paikoissa te lukijat olette olleet TET-harjoittelussa? Millaista siellä oli?

lauantai 5. lokakuuta 2013

Kontrollia kontrollia

Muutaman viikon takaiselta eläinlääkärikäynniltä en ole kirjoitellut näköjään vielä mitään, joten mainitsen siitä muutaman jutun näin aluksi.
     Toissakertainen lekurikäynti oli muistaakseni 19.9. Siellä huomattiin nivelten tilanteen parantuneen, joten kortisonilääkitystä laskettiin hieman, enää 3/4 tablettiin vuorokaudessa. Veri -ja virtsa-arvot menivät hieman päin honkia proteiinipitoisuuksien osalta, veressä proteiinimäärät olivat reilusti viiterajojen alapuolella, virtsassa puolestaan todella suuria. Tähän ongelmaan otettiin käyttöön uusi lääkitys.

Pienen masu on vieläkin ihan kalju D;

Tämän viikon torstaina olikin sitten taas vaihteeksi uusi kontrolli, tällä kertaa uuden lääkkeen toimivuuden varmistamiseksi. Lääke olikin toiminut hienosti, sillä veriarvot olivat nousseet huimasti, ja virtsan proteiinimäärät puolestaan laskeneet jonkin verran. Proteiiniarvoihin auttavaa lääkettä otetaan kuitenkin yhä se 1/2 tablettia päivässä, vähintäänkin seuraavaan kontrolliin asti. Mahansuojalääke saatiin onneksi jo kokonaan pois, jes! Kortisonia otetaan vielä vajaan viikon ajan 3/4 tablettia vuorokaudessa, jonka jälkeen annostus lasketaan 1/2 tablettiin vuorokaudessa. Tästä määrästä pidetään kiinni ainakin 3 viikkoa, jonka jälkeen on siis se uusi kontrollikäynti.

Ai että, kun olisi hienoa saada tuo koira vihdoinkin kokonaan terveeksi! Nyt pitää vain koittaa treenata tuon lihaksia seuraavaa lääkärikäyntiä odotellessa ;)

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Kuvapläjäys eräältä tiistailta

 Vähän parin viikon (?) takaisia kuvia, jotka otin itse asiassa silloin kun olin kipeänä! Pomolla oli hurjasti ylimääräistä energiaa, joten menin sen kanssa taloamme vastapäätä olevalle hiekkakentälle ja heittelin sille uutta narupalloa - joka tosin hajosi suunnilleen kolmen heiton jälkeen! Pomon oli nimittäin aivan pakko pureskella palloa tarmokkaasti jokaisen heiton välissä, sitä se liian vähäinen liikunnan saaminen teettää... Ja ei, emme olleet laiminlöineet Pomon ulkoiluttamista, sen täytyi vain olla mahdollisimman paljon rauhallisesti niveltensä takia tuota ennen. Pitemmittä puheitta, alla näette hieman kuvasaldoa tuolta päivältä!


Hyvä, ettei horisontti ole yhtään vinossa tässä kuvassa... *kröhömm*







Hurja ravistelu!

Jouduttiin hakemaan uusi lelu rikki menneen tilalle




Vauhdin hurmaa!






sunnuntai 22. syyskuuta 2013

lauantai 21. syyskuuta 2013

Jos metsään haluat mennä nyt...

Pomon kanssa metsässä on aina tosi hauskaa, kuten myös tällä kerralla. Poitsu oli tosi hienosti, tuli aina ensimmäisestä kutsusta luokseni ja oli muutenkin NIIN kiltti!


Lintuja tuo yritti jahdata jonkin verran, sillä koko kesän ajan usutin sitä aina hätistämään linnut pois pihaltamme, muuten ne olisivat syöneet kaikki viinimarjat pensaista. "Onko tintuja?" -kysymys saa Pomolle vieläkin aikaan aikamoiset hepulit!

 


 Se on tavallaan vähän hassua, että vaikka Pomo juokseekin lintujen perässä, se antaa esimerkiksi oravien olla ihan rauhassa. Onhan se kuitenkin tosi hyvä juttu, varsinkin oravien kannalta! Kyllä huomaa, että Pomo tietää olevansa lintukoira ;)

Syksyinen metsä on kaunis.
Ps. Eläinlääkärikuulumisia tulossa lähipäivinä!