keskiviikko 6. elokuuta 2014

Vailla inspiraatiota

Blogi on ollut koko viime kuun jäissä, kuten joku ehkä huomasikin. Syy tähän ei ole ollut mikään muu kuin kaiken inspiraation ja innostuksen puute, aikaa olisi ollut kyllä runsaasti. Olen moneen kertaan istunut tietokoneen ääreen, avannut Bloggerin ja kirjoittanut postauskenttään pari lausetta, mutta lopettanut sitten. Olisin toki voinut kertoa vaikka kesäkuulumisia, Legolandista ja Tanskasta tai mistä vain, mutta tekstiä ei vain syntynyt. Kuvia en puolestaan ole ottanut juuri yhtään, joten niitäkään en lisäillyt. Lopulta päätin antaa blogin vain olla, kunnes kirjoitusinto palaisi.

No, eihän se into ole vieläkään palannut, mutta päätin kirjoittaa pienen välikatsauksen ihan vain sen takia, ettei kukaan luulisi mun hylänneen tätä blogia kokonaan. Eihän se asia niin ole, missään tapauksessa! Joskus vain tuntuu, että täytyy pitää taukoa jostain asiasta inspiraation puutteessa. Ehkä se innostus sitten palaa itsestään ajan myötä.

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Lintujuttu

Pari päivää sitten me oltiin Pomon kanssa tulossa ihan tavalliselta iltalenkiltä kotiin. Kotiin oli vain vähän yli sata metriä matkaa, kun Pomo yhtäkkiä hyppäsi poikittain mun eteen seisomaan. Kompastuin, toruin koiraa ja yritin jatkaa matkaa. Pomo kuitenkin seisoi yhä samassa kohdassa tuijottaen maahan, jolloin minäkin huomasin sen. Maassa, puolen metrin päässä Pomosta seisoi pienen pieni lintu ja katseli meitä vailla huolen häivää.

Lintu ei ollut enää ihan poikanen, mutta ei kyllä aikuinenkaan, muutenhan se olisi osannut varoa meitä! Mua alkoi huolestuttaa että lintu jää auton alle tiellä seisoskellessaan, joten hätyytin sitä kauemmaksi. Aina kun lintu liikkui kauemmas meistä, Pomo hiipi sen perässä samaan suuntaan. Käskin Poon istumaan ja hätistin lintua pois tieltä. Lintu hyppäsi tien vieressä olevaan kuivaan ojaan - JA POMO HYPPÄSI PERÄSSÄ! Lintu rääkäisi vertahyytävästi eikä oma rääkäisynikään kaukana ollut. Tartuin koiran valjaisiin ja kiskoin sen pois ojasta. Pomo ilmeisesti aisti pelonsekaisen hermostuneisuuteni linnun puolesta, sillä se ei enää yrittänyt ojaan vaan ainoastaan seisoi paikallaan siinä kohdassa, johon olin sen kiskonut. Itse menin varovaisesti ojaan katsoakseni vahingoittiko Pomo lintua pahasti, tai onko pikkuinen ylipäänsä elossa. Jouduin etsimään lintua jonkin aikaa ennen kuin huomasin sen kyyhöttävän kuivuneiden lehtien seassa. 


Koska en ollut varma oliko lintu vahingoittunut, nostin sen hyvin varovaisesti kädelleni. Lintu näytti olevan päällisin puolin kunnossa, mutta halusin seurata vähän aikaa sen käyttäytymistä. Pomo oli tulossa vinkumisestaan päätellen erittäin kärsimättömäksi, joten nappasin sen hihnan toiseen käteeni ja kävin viemässä sen sisälle. Sitten tarkkailin vielä hetken lintua, ja kun se näytti olevan aivan kunnossa, vein sen löytämispaikkansa vieressä olevaan metsään. Siellä lintu lauloi hetken ja kuullessaan ilmeisesti lajitovereidensa vastauksen, se lähti hyppimään kauemmaksi metsään.

Linnunpoikasiahan ei saa oikeasti koskea tai ottaa kädelle, koska muuten emo saattaa hylätä ne. Tämä oli kuitenkin erikoistapaus, sillä minun oli katsottava ettei lintu loukkaantunut pahasti tai jäänyt ojaan kärsimään. Onneksi rääkäisy johtuikin vain pelästymisestä, eikä mistään sen vakavammasta! Lintu myös löysi lajitoverinsa melkein heti vietyäni sen takaisin metsään, joten kaikki on nyt hyvin :)

(Kuvat ovat puhelimestani, eräällä metsälenkillä otettuja.)

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Punkkeja

Taas on vierähtänyt parisen viikkoa viime postauksesta. Me emme ole kuitenkaan tehneet juuri mitään tavallisuudesta poikkeavaa, joten kirjoittaminen on tuntunut jotenkin tosi turhalta.
Juhannus meni miten meni, terveyssyistä emme voineet edes mennä mökille, kuten oli suunniteltu. Se harmittaa aika paljon, mökillä on kuitenkin niin erilainen ympäristö ja tunnelma kuin kotona - vaikka onhan meillä täälläkin metsää ja peltoa vaikka muille jakaa! Mennään joku toinen kerta sitten, toivottavasti kuitenkin aika pian.
Mökillä on mukavaa!
Pomolta on löytynyt tänä kesänä melkein harvinaisen paljon punkkeja. Punkkipantaahan sille ei saa nyt laittaa, koska kaikki ylimääräiset myrkyt rasittavat aina jonkin verran maksaa. Silti tuntuu vähän omituiselta, että Pomo näyttää keräävän kaikki lähialueen punkit itseensä.. Onneksi kaikki punkeista eivät ehdi kiinnittyä koiraan, ennen kuin joku huomaa nyppäistä ne pois sen turkista. Pomo harjataankin läpi joka lenkin jälkeen punkkien määrän minimoimiseksi. Itse suorastaan kammoan punkkeja, joten joku muu saa hoitaa punkkien poistamisen aina kun vain on mahdollista. Jo verta imeneet punkit ovat ehkä ällöttävin asia kesässä!

Pari päivää sitten meillä oli kotona pienoinen punkkiepisodi. Kello oli ehkä yksi yöllä, pikkuveli oli jo nukkumassa ja vanhemmat olivat käymässä lääkärissä. Mä ja pikkusisko oltiin myös käymässä pikkuhiljaa nukkumaan. Matkalla huoneeseeni pysähdyin rapsuttamaan Pomoa - ja huomasin tutun tuntuisen möykyn sen lavassa. Etsimme väsyneinä (ja jostain syystä aika paniikissa) punkkipihtejä kymmenisen minuuttia. Sitten vain koira makuulleen ja punkkipihdit käyttöön... Mutta yhtäkkiä punkki olikin kadonnut jonnekin Pomon turkin sekaan! Käskin pikkusiskoa etsimään punkin, jotta voisin napata sen pois, mutta hän kuitenkin kieltäytyi ehdottomasti hipaisemastakaan punkkia. Saatoin sanoa hermostuneena pari rumaa sanaa, mutta mikä tärkeintä, onnistuimme lopulta löytämään sen punkinpaholaisen! Kädet täristen nappasin ällöttävän näköisestä punkista pihdeillä kiinni ja pyöritin sen irti Pomo-parasta. Sitten kävin vielä punkin kanssa pienimuotoisen taistelun siitä, suostuuko punkki tippumaan vessanpönttöön vai ei... (ja mä voitin!)
Koko sähellykseen meni aikaa melkein puoli tuntia. Ehkä mä koitan jättää nämä punkkijutut tästäkin lähin muille!

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Eläinlääkärissä, ilouutisia!

Pomo kävi eilen taas eläinlääkärissä. Tällä kertaa kyse ei ollut onneksi mistään kurjasta jutusta, pelkkä kontrollikäynti vain. Mä en itse päässyt mukaan, koska mun isän piti ottaa Pomo töihin mukaan ja tehdä siellä pari juttua ennen eläinlääkäriä, ja sen jälkeen sillä oli vielä joku muu juttu. Siitä huolimatta mä haluan kertoa teille, miten tarkastus meni :)

Pomo oli kuulemma ollut tosi nätisti koko lääkärikäynnin ajan. Siltä otettiin veri- ja pissanäytteet sekä ultrattiin vatsan alue munuaisten ynnä muiden takia. Hyvin sujui, vaikka näytteenotto aluksi jännittikin, kunnes Pomolle tuttu hoitaja tuli auttamaan. Lääkäri ja hoitaja vielä kehuivat tuota koirulia yhdeksi kilteimmistä asiakkaistaan!


Kun näytetulokset tulivat, saimme kuulla mahtavan uutisen: kaikki arvot olivat priimakunnossa, eli Pomo on vihdoin 'virallisesti' terve! Pomo oli myös vaikuttanut tarkastuksessa niin hyvältä, että matolääkitykseen annettiin lupa. Sen sijaan rokotuksia ei suositeltu annettavaksi näillä näkymin ainakaan puoleen vuoteen, ehkä ei enää ollenkaan. Lääkäri oli tutkinut Pomon ell-tietoja ja kertoi huomanneensa, että lähes joka kerta rokotusten jälkeen Pomolle oli tullut jotain oireita (kuolaaminen, tärinä, oksentelu tms.), joten rokotuksilla ei kannata rasittaa koiraa turhan päiten. Rokotuksettomuuden ei onneksi pitäisi vaikuttaa meidän elämään mitenkään dramaattisesti. Pomo saa tavata rokotettuja koiria kuten ennen sairastumisiaan, eikä sillä ole mitään järjettömän isoja riskejä tauteihin, joihin koiria rokotetaan, vanhat säännölliset rokotukset ovat kuulemma varmasti muodostaneet jo aika hyvin vasta-aineita Pomoon. Koirapuistoilu ja suuret koiratapahtumat kuten näyttelyt ovat toki pannassa, mutta eihän me sellaisia olla ennenkään harrastettu tuon koiran kanssa, eihän täällä ole edes lähimaillakaan koirapuistoja!

Olen superonnellinen että kaikki on taas hyvin, Pomo on mulle tosi rakas <3

torstai 5. kesäkuuta 2014

Frettikampanja: älä osta pimeää pentua!

Törmäsin Tassujen tahdissa -blogin vanhoja postauksia lukiessani erittäin tärkeään asiaan. Kuten koirienkin, myös frettien pimeä kasvatus on yleistynyt Suomessa lähiaikoina. Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääsette lukemaan paljon hyödyllistä tietoa asiaan liittyen, suosittelen!